Siirry pääsisältöön

Kipinä ei ole sammunut - Ulla Mikkola

Voimistelu ei kuulunut minun harrastuksiini nuoruudessani. Partiotoiminta oli tärkeä osa elämääni vielä aikuisiässäkin. Muutettuani Joensuuhun 1970 tänne vähän aikaisemmin kotiutunut koulukaverini houkutteli minut mukaansa Liisa Kimasen ohjaamille Joensuun Naisvoimistelijoiden tunneille, joilla voimisteltiin eläytyen elävän pianomusiikin säestyksellä aluksi ammattikoulun salissa Tulliportinkadun varrella. Kipinä syttyi, naisvoimistelusta tuli osa elämääni ja pian myös sen järjestötoiminnasta.

Yhden jumppatunnin alussa Kyllikki Teppo houkutteli minut SVUL:n Pohjois-Karjalan piirin SNLL-jaoston jäseneksi eikä aikaakaan, kun jouduin ottamaan vastaan puheenjohtajan pestin edeltäjäni menehdyttyä auto-onnettomuudessa.

SNLL-jaostossa, joka toimi yhdyssiteenä SNLL:n ja seurojen välillä oli edustus kaikista Pohjois-Karjalan Naisvoimisteluseuroista, joita tuohon aikaan oli jokunen enemmän kuin tänään, mutta jo tuolloin seurojen toiminta hiipui haja-asutusalueilla. Vielä 1963 Pohjois-Karjalassa oli 16 voimisteluseuraa. Naisvoimistelua harrastettiin myös yleisseuroissa, esim. Pyhäselän Urheilijoissa on kasvanut monta voimistelijaa tytöstä valioksi.

SNLL- jaoston tehtävänä oli kouluttaa seuran johtoa ja ohjaajia sekä järjestää tyttöleirejä, juhlia, piirikisoja ja neuvontatilaisuuksia, joilla oli merkittävä rooli esim. suurkisa- tai Gymnaestrada-vuosina. Liitto tuki toimintaa taloudellisesti kustannusten kattamisessa ja lähettämällä joihinkin tilaisuuksiin neuvojia, jaostojen jäsenet toimivat vapaaehtoispohjalta.

Oman puheenjohtajakauteni alun suurina haasteina muistan SVUL:n suurkisoihin osallistumisen Tampereella 1980 ja SNLL:n joukkuevoimistelukilpailujen järjestämisen Joensuun Urheilutalolla 1981. Noitten kisojen järjestämisessä seurojen toimijoitten ja heidän läheistensä työpanos oli valtava. Toimin SNLL-jaoston puheenjohtajana 10 vuotta. Sirkka Haapalaisen puheenjohtajakausi käynnistyi 1989. Minut valittiin SNLL:n hallitukseen vuonna 1985. Oli aika keskittyä tuon pestin myötä tuleviin tehtäviin.

Vuonna 1993 entiset piiriorganisaatiot menettivät asemansa. Jaostot irrotettiin piirisidoksistaan suoraan SNLL:n alaisiksi yksiköiksi. Liiton nimi ja koostumus on tuon muutoksen jälkeen vaihtunut kahdesti. Organisaatiomuutoksia on ollut useampia, mutta alueyksiköt toimivat edelleen liiton alaisuudessa. Minun taipaleeni naisvoimistelun parissa jatkuu JoenVolin kiltakerhon emäntänä.

- Ulla Mikkola

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

"Valmentaminen on mulle se juttu. Se, kun saan nähdä lasten kehittymisen sekä kasvamisen lapsista nuoriksi ja nuorista jopa aikuisiksi." Emmi Väänänen

Moikka! Oon 20-vuotias Emmi, JoenVoLin telinevoimistelun lajivastaava ja aikalailla päätoiminen valmentaja. Mun elämä koostuu pitkälti telinesalin ovien sisäpuolelle, jossa kasvatan tulevaisuuden tähtiä muiden valmentajien kanssa. Tällä hetkellä valmennan telinevoimistelun kilparyhmiä, pidän iltapäiväkerhoa sekä hoidan meidän toimistotöitä. Jumppahetkiä elämääni on kertynyt jo 15-vuotta, nuoresta iästäni huolimatta. Nyt pääsette kuulemaan mun tarinan. Jumppaurani alkoi 5- vuotiaana Joensuun Katajassa, kun tulin siskoni perästä telinesalille. Jo ensimmäisten jatkoryhmän treenien jälkeen silloiset balettiharjoitukset unohtuivat, koska minua kysyttiin mukaan telinevoimistelun esikilparyhmään. Olin asiasta ollut enemmän kuin innoissani, äiti kertoi. Muutaman kuukauden jälkeen esikilparyhmästä, olin siirtynyt kilparyhmään. Aika pikaisesti ryhmämme siirtyi ohjaajan perässä JoenVoLille. Telinevoimistelua harrastin noin 5 vuotta , ryhmämme sekä valmentajamme vaihtuiv...
Lähetä kommentti
Lue lisää

"Rakkaus voimisteluun pysyi, vaikka palautuminen oli rankka ja kehitykseni otti takapakkia" Elisa Ärmänen

Moi! Olen 17-vuotias Elisa , ja tällä hetkellä valmennan telinevoimistelun kilparyhmää ja voimistelen telinevoimistelussa myös itse kilpatasolla. Nyt kesällä viikkoni täyttyvät viidestä treenikerrasta, neljästä valmennuskerrasta sekä kahden viikon kesätyöstä JoenVolille op:n sponssaamana. Tie tähän pisteeseen alkoi 4-vuotiaana satujumpasta. Tähän ryhmään päädyin äitini takia ”turvallisuus syistä”, koska olin (ja olen edelleen) kuulemma aina liikkeessä. Sen jälkeen minun oli pakko päästä kokeilemaan balettia, joka osoittautui todella tylsäksi. Sen jälkeen jatkoin telinevoimistelua alkeisryhmässä ja sitten seuraavana vuonna jatkoryhmässä, jossa kerkesin olla puoli vuotta, kun minua pyydettiin kilparyhmään. Äitini ei ollut miettinytkään tällaista vaihtoehtoa, mutta olin niin innoissani, että aloitin kilparyhmässä heti joulun jälkeen. Ensimmäiset kisani olivat, kun olin kahdeksan vuotias. Niistä minulla ei ole hirveästi muistikuvia. Oli varmaan niin jännittävää. To...
Lähetä kommentti
Lue lisää

"JoenVoLissa olen oppinut, että kyse on voimistelun ja liikunnan ilosta." Jasmin Haverinen

  Mie oon Jasmin , "Jassu", 21v. ja valmennan JoenVoLilla aikuisten telinevoimistelua ja omaa taustaa voimistelusta löytyy 18 vuoden ajalta ensin telinevoimistelun ja sen jälkeen TeamGymin merkeissä. Miksi voimistelu? Voimistelun pariin satujumppaan päädyin vuonna 2001. Valinta ei oikeastaan ollut 3-vuotiaan Jasminin, vaan vanhempani veivät minutkin telinesalille, kuten olivat isoveljenikin vieneet. Telinevoimistelua harrastin ja kilpailin JoenVoLilla kesään 2010 asti. Teamgym oli tullut mukaan kuvioihin jo 2007 vuoden aikoihin, sillä harrastimme telinevoimisteluryhmämme kanssa telineiden kanssa yhtäaikaa nousevaa TeamGymiä. TeamGym-treenejä meillä oli kerran viikossa ja sehän oli ihan huippuu, kun pääsi tekemään trampetilta ponnarin sijaan sekä volttiradalla permannon sijaan. Muutama vuosi treenattiin ja kisattiin yhtä aikaa sekä TV:ssä että TG:ssä , mutta TeamGym alkoi kiinnostaa kokoajan enemmän. Teamgymhän oli kuin minulle tehty, tykkäsin kisata joukkueella, t...
Lähetä kommentti
Lue lisää